Helsingistä lähtien 01/05/24
Vaikka saavuimme lumisateessa, matkamme Viroon oli maaginen. Olipa kyse sitten paikkojen kauneudesta ja historiasta, elävästä taiteellisesta maailmasta, merestä ja satamista tai tietysti paikkojen etsimisestä ja saamistamme kontakteista.
Ensinnäkin Tallinna, Viron pääkaupunki Itämeren rannalla. Erittäin kaunis vanha kaupunki, jossa on historian merkkejä ja mukulakivikatuja, joita ympäröivät vallit. Täynnä miellyttäviä yllätyksiä, upeita kauppahalleja, mukavia baareja ja ravintoloita. Valtavat rakennukset, tehtaat, toimistot, varastot, kasarmit ja vankilat, luultavasti Venäjän ajoilta, on otettu haltuun vilkkaalla, siistillä ja trendikkäällä taiteilijamaailmalla. Tämä pätee myös satamaan, jossa aseistariisuttuja sotalaivoja lojuu maassa. Meri on siellä, ja se on edelleen kaunis kaikista epäkohdistaan huolimatta. Olemme jopa nähneet ihmisiä uimassa satamassa rannalla, joka ei ole kaukana lautoista, veden lämpötilan ollessa viisi astetta. Minä en mene sinne nyt.
Vaikka Tallinna on kulttuuripääkaupunki, 200 kilometriä etelämpänä maan sisäosissa sijaitseva pienempi Tartto yrittää tilapäisesti varastaa sen kruunun, sillä se on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuodeksi 2024. Saavuimme ehkä hieman etuajassa, eikä liike näyttänyt lähteneen kovin hyvin käyntiin. Kaiken lisäksi satoi todella koko viikon. Siitä huolimatta siellä oli muutamia miellyttäviä yllätyksiä, kuten Viron merkittävä kansallismuseo.
On helpompaa pystyttää peilikorttityö ottamaan valokuva ja merkitsemään paikka kuin asentaa 3,75 m x 2,20 m kokoinen 3,75 m x 2,20 m kokoinen peilikortti kolmeen osaan Jeanin rekonstruoimaa metsää. Denant Kyse on ajasta, paikasta ja luvasta. Kaupunkiin ei voi perustaa metsää salaa. Halusimme tehdä sen paluumatkalla Tartosta, kun ohitimme juuri tuhoutuneen metsän. Valitettavasti sade yllätti meidät, ja meidän oli pakattava kiireesti. Alla oleva kuva on kooste, mutta lupaan ottaa ainakin yhden tai kaksi kuvaa reissun loppuun mennessä. Tässä ympäristössä emme olleet kaukana siitä. Rakastan
Ci dessous des photos du Port de Tallinn où on a craqué pour un emplacement tout à fait particulier posé sur l'eau tout au bout d'un amphithéâtre olympi que abandonné de l'ère soviétique, Linnahall.
Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, lyhyt video (kiitos Christina kaikesta siitä työstä, jota joudut tekemään :-)>).
On vous embrasse Christina et Martin Bez
<*)))>>< & <°/////////><
コメント